Vastuullisuus kuuluu kaikille – mutta ei synny itsestään

Jyväskylän Yritystehtaalla järjestetyssä Kyky kasvaa kestävästi -hankkeen vastuullisuustyöpajassa pysähdyttiin keskeisen kysymyksen äärelle: miten vastuullisuudesta tehdään organisaation yhteinen kyvykkyys eikä vain höttöistä strategiapuhetta tai yksittäisten ihmisten vastuulle jäävää tekemistä?

Työpajan keskeinen oivallus oli selkeä: vastuullisuus ei ole raportti, projekti tai erillinen teema, vaan tapa toimia, tehdä päätöksiä ja johtaa kasvua. Se vaatii tietoista kehittämistä, rakenteita ja yhteistä ymmärrystä, eikä synny itsestään, vaikka tahtotila olisi hyvä.

Tässä blogissa avaamme, miksi vastuullisuus jää kuitenkin monessa organisaatiossa juhlapuheeksi ja mitä sen sijaan tarvitaan, jotta siitä tulee aidosti toimintaa ohjaava kyvykkyys.

Vastuullisuus ei ole lisäominaisuus

Vastuullisuus ei ole enää vain arvo- tai mainekysymys. Yhä useammin se on pääsylippu markkinoille.

Suuret asiakkaat, vakuutusyhtiöt ja rahoittajat kysyvät vastuullisuudesta jo ennen yhteistyön aloittamista. Kilpailutuksissa vastuullisuus ei tuo lisäpisteitä, vaan se on jo useimmiten kynnyskysymys. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, neuvottelupöytään ei yksinkertaisesti pääse.

Monilla toimialoilla regulaatio, raportointivaatimukset ja tietoturvakysymykset ovat jo arkipäivää. Markkinoilla pärjäävät ne toimijat, jotka kykenevät osoittamaan vastuullisuutensa systemaattisesti – ei vain puhumaan siitä.

Siksi vastuullisuus ei ole “kiva lisä”.
Se on strateginen edellytys organisaation kestävälle kasvulle.

Vastuullisuus on koko organisaation asia

Organisaatioissa vastuullisuus yhdistetään usein johtoon tai vastuullisuuspäällikköön. Todellisuudessa se näkyy arjessa kaikkien työssä:

• hankinnoissa
• asiakaskohtaamisissa
• tuotekehityksessä
• päätöksenteossa
• viestinnässä
• johtamisessa
  
  

Jos vastuullisuus jää harvojen vastuulle, kaksi asiaa tapahtuu:

1. Organisaation todellinen potentiaali jää hyödyntämättä.

2. Vastuullisuus ei juurru arkeen eikä kehity systemaattisesti.

Vastuullisuus ei myöskään riipu siitä, mitä organisaatio myy. Se näkyy siinä, miten työntekijöitä kohdellaan, miten lakisääteiset velvoitteet hoidetaan, miten tietoturvasta huolehditaan ja miten päätöksiä tehdään.

Jos työntekijä kokee organisaation epäeettiseksi tai huonosti johdetuksi, kyse on vastuullisuudesta, riippumatta toimialasta.

Aidosti vaikuttava vastuullisuus on aina kollektiivinen ilmiö.

Rakenteet ja kulttuuri – molemmat ovat välttämättömiä

Työpajassa vastuullisuutta tarkasteltiin kahden toisiaan täydentävän näkökulman kautta:

1. Rakenteet ja käytännöt

2. Kulttuuri ja arjen kokemus
   

Keskeinen havainto oli yksinkertainen mutta strategisesti merkittävä: Rakenteet ilman kulttuuria eivät toimi — kulttuuri ilman rakenteita ei skaalaudu.

Rakenteilla tarkoitetaan esimerkiksi:

• tavoitteita
• mittareita
• raportointikäytäntöjä
• vastuunjakoa
  
  

• päätöksenteossa
• hankinnoissa
• tuotekehityksessä
• riskienhallinnassa

Käytännöt puolestaan ovat arjen toimintaa ja valintoja, joissa vastuullisuus konkretisoituu.

Jos organisaatiolla on tavoitteet ja mittarit, mutta ihmiset eivät koe vastuullisuutta omakseen, toiminta jää paperille. Jos taas arvot ja tahtotila ovat vahvoja, mutta suunta ja työkalut puuttuvat, vastuullisuus jää hajanaisiksi teoiksi. Kehittymistä vastuullisuuden osalta syntyy vasta, kun nämä kohtaavat.

Vastuullisuus on myös henkilöstöjohtamista 

Yksi työpajan tärkeimmistä keskusteluista liittyi yksilön rooliin. Jos vastuullisuus nähdään strategisena kyvykkyytenä, jokaisella työntekijällä tulisi olla mahdollisuus:

• oppia
• osallistua
• vaikuttaa
• nähdä oman työnsä merkitys kokonaisuudessa
  

Tämä herättää organisaatioille keskeisiä kysymyksiä:

• Kuinka hyvin mahdollistamme vastuullisuusosaamisen kehittymisen?
• Tunnistammeko henkilöstön aktiivisuuden ja kiinnostuksen?
• Osaammeko hyödyntää sitä?
• Näkeekö työntekijä itse, että vastuullisuusosaamisesta on hänelle arvoa?

Monissa organisaatioissa on merkittävästi piilevää osaamista ja motivaatiota, joka jää hyödyntämättä, koska sille ei ole rakenteita tai kanavia. Vastuullisuuskyvykkyyden kehittäminen on yhtä paljon henkilöstöjohtamista kuin vastuullisuusjohtamista.

Mittaaminen tekee näkymättömän näkyväksi 

Vastuullisuustyöpajassa esiteltiin kaksi toisiaan täydentävää työkalua organisaation vastuullisuusvalmiuden arviointiin:

• rakenteita ja käytäntöjä tarkasteleva tasokysely
• henkilöstön kokemusta mittaava kuntotesti
  
  

Työpajan esimerkkimateriaalia vastuullisuusvalmiuden mittaamisesta ja sen tulkinnasta.

Yhdessä ne auttavat muodostamaan realistisen kuvan organisaation vastuullisuuskyvykkyydestä – ei vain suunnitelmien tasolla, vaan arjen toiminnassa.

Näiden työkalujen tarkoitus ei ole ensisijaisesti raportointi, vaan johtaminen. Ne auttavat tunnistamaan kehityskohteet, kohdentamaan toimenpiteet ja seuraamaan edistymistä.

Se, mitä ei tehdä näkyväksi, ei yleensä myöskään kehity systemaattisesti.

Työkalut pohjautuvat CSRD-viitekehykseen, mutta ne on rakennettu käytännöllisiksi ja muokattaviksi. Tavoitteena ei ole tarjota valmista mallia, vaan mahdollistaa kehittäminen organisaation omasta tilanteesta käsin.

Kuva vastuullisuusvalmiuden tulkinnasta työpajamateriaalien avulla

Kasvuyrityksille vastuullisuus on mahdollisuus  

Erityisesti startup- ja kasvuyrityksille vastuullisuus tarjoaa strategisen mahdollisuuden.

Kun rakenteet, prosessit ja toimintatavat rakennetaan alusta asti kestävästi, vastuullisuus ei jää myöhemmin raskaaksi korjausliikkeeksi. Ketteryys mahdollistaa sen, että vastuullisuus integroidaan osaksi ydintoimintaa ennen kuin rakenteet jäykistyvät. Vastuullisuus voi olla kasvuyritykselle aito kilpailuetu, eikä sitä kannata ajatella vain velvoitteena.

Työpajan viesti organisaatioille oli rohkaiseva: vastuullisuudessa ei tarvitse olla valmis. Tärkeintä on suunta, oppiminen ja jatkuva kehitys.

Kun vastuullisuus nähdään yhteisenä kyvykkyytenä, syntyy konkreettisia hyötyjä:

• kilpailukyky vahvistuu
• päätöksenteko ja riskienhallinta paranevat
• henkilöstön kokemus työn merkityksellisyydestä kasvaa

Lopulta vastuullisuus on mahdollisuus rakentaa parempaa organisaatiota ja kestävää kasvua. Kysymys ei ole siitä, pitäisikö vastuullisuutta kehittää, vaan siitä, miten se tehdään yhdessä ja tavoitteellisesti.

Artikkeli on osa Jyväskylän Yritystehtaan Kyky kasvaa kestävästi -hanketta. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Hankkeen toteutusaika on 1.9.2023—31.8.2026.